Harva Helsingin lapsi on tavannut leikkivälinetarkastaja Lars-Peter Bäckströmin. Silti juuri hänen ansiostaan lapset voivat luottaa siihen, että rajutkin leikit onnistuvat turvallisesti.
– Hii!
Lars-Peter Bäckström, 59, innostuu, kun pääsee hyppelemään puisella keinulaudalla.
Kyläsaaren koulu Helsingin itäisessä kantakaupungissa tyhjenee päivän urakkansa lopettavista koululaisista. Bäckström saa temmeltää koulun pihan leikkivälineissä sydämensä kyllyydestä.
Ja mikäs on riehuessa, kun sen tietää satavarmasti olevan turvallista. Bäckström on ammatiltaan leikkivälinetarkastaja ja tarkastanut tämänkin keinulaudan. Hän vastaa siitä, että pääkaupungin kaikkien leikkialueiden välineet ovat turvalliset käyttää.
Sarkaa riittää, sillä Helsinkiin mahtuu noin 300 leikkipuistoa, 48 lähiliikuntapaikkaa, reippaasti toistakymmentä skeittipuistoa ja hulppeat 530 päiväkotia ja koulua pihoineen. Bäckströmin työnantaja on Helsingin omistama rakentamispalveluyhtiö Stara, ja hän on toinen kahdesta leikkivälinetarkastajasta.
Kevät on sesonkia
Bäckströmin työhuone sijaitsee Staran tiloissa Toukolan tukikohdassa, Kyläsaaren kupeessa. Hänen arvionsa mukaan työstä puolet on kenttä- ja puolet toimistotyötä. Kevään loppupuolella toiminta painottuu kentälle, nyt on nimittäin leikkivälinetarkastamisen sesonki.
Kun lumet ovat sulaneet, on aika huolehtia, että joka ikinen väline on turvallinen käyttää. Yhden työpäivän aikana Bäckström arvelee tarkastavansa keskimäärin kymmenisen piha-aluetta.
Lars-Peter Bäckström aloitti tehtävässä yhdeksän vuotta sitten. Työnantaja tarjosi viisipäiväisen ammattiin valmentavan koulutuksen. Siitä asti hän on tehnyt töitä stadilaislasten turvallisuuden varmistamiseksi.
– Työ on mielenkiintoista ja vaatii luovuutta. Meillä on myös iso juridinen vastuu. Jos meiltä jäisi jokin iso virhe huomioimatta ja sattuisi vakava tapaturma, olisimme siitä vastuussa, hän toteaa.
Niin ei leikkivälinetarkastajan mukaan ole käynyt, vaan hän kehuu estoitta työnantajansa tinkimättömyyttä ja panostusta leikkivälineiden kunnossapitoon.
– Minua vastaan ei ole tullut pahoja tapaturmia. Kun työn tekee huolellisesti, sellaisilta vältytään.
Jokainen puisto on erilainen
Helsingin leikkipuistot ovat Bäckströmin mielestä esimerkillisiä: jokaisella on oma ilmeensä ja leikkivälineiden valikoima loistaa monipuolisuudellaan. Mukana on trendejä kumartelemattomia ikivihreitä, kuten perinteiset keinut ja liukumäet, ja viimeisimpien suuntausten mukaisia monitoimivälineitä.
Leikkivälinetarkastajalla on selvä oma suosikkivälineensä. Hän hyppää varsikeinuun aina, kun mukana on työkaveri, joka voi tuuppia hänelle kunnon kyydit.
– Sitä hauskempaa, mitä kovemmat vauhdit!
– Varsikeinu nousee pariin metriin. Se on ihan mahtavan hauska laite. Ja sitä hauskempaa, mitä kovemmat vauhdit!
Lars-Peter Bäckström lopettaa hetkeksi keinulaudalla tanssahtelun, istuu työhuoneensa pöydän ääreen ja kertoo, millaisia mysteerejä leikkivälineiden taakse kätkeytyy.
1 Turvaajia on kahdeksan
Staran leikkivälineremmissä on kahdeksan työntekijää: kaksi tarkastajaa ja kuusi korjaajaa.
Tarkastaja kiertää kohteita usein yksin mutta pyrkii tekemään käyttöönottotarkastukset asentajan kanssa. Tällöin uuteen leikkipaikkaan ei tarvitse tehdä erillistä korjauskeikkaa, vaan vaikkapa puuttuva ruuvi saadaan saman tien paikalleen.
2 Turvallisuuden varmistaminen ei lopu koskaan
Leikkivälineen turvallisuus varmistetaan jo valmistusvaiheessa ja sen jälkeen säännöllisesti elinkaaren loppuun.
- Ensin Helsinki tilaa leikkialueelle leikkivälineet valmistajalta, esimerkiksi Lappsetilta.
- Aliurakoitsijat rakentavat välineet puistoon.
- Jo valmistusvaiheessa varmistetaan, että turvallisuuskriteerit täyttyvät.
- Leikkialue on tässä vaiheessa aidattu ja poissa käytöstä.
- Kun leikkialue on valmis, leikkivälinetarkastaja tekee käyttöönottotarkastuksen. Siinä varmistuu, että välineet ovat yhdenmukaiset suunnitelmapiirustusten kanssa.
- Leikkivälinetarkastaja valokuvaa kaikki leikkivälineet ja niistä löytyvät viat. Lars-Peter Bäckström arvioi, että kuvia kertyy noin 30 000 vuodessa.
- Leikkivälinetarkastaja kirjaa huomionsa raporttiin ja lähettää sen Staran sisäiseen Vesihiisi- järjestelmään.
3 Myös ympärillä on oltava turvallista
Jokaisella välineellä on oma turva- ja putoamisalueensa. Jos lapsi esimerkiksi tipahtaa tasapainopuomilta, välineen ympärillä on oltava vapaata tilaa, jossa ei ole kiviä, kantoja tai mitään muuta vaarallista.
4 Harva tuntee leikkivälineiden säännöt
Turvallisuus on myös loppukäyttäjän vastuulla. Leikkivälineillä leikkimiseen on määrätyt säännöt, joista lapset usein poikkeavat, sillä aikuiset eivät itsekään niitä tunne. Samasta syystä leikkivälineiden sallitut henkilömäärät ylittyvät tavan takaa.
Uudemmissa välineissä on kyltit, jotka kertovat, kuinka monta ihmistä saa olla välineessä samaan aikaan, tai esimerkiksi kieltävät pyöräilykypärän käytön välineessä.
– Päiväkotien ja koulujen paras turvallisuustieto tulisi meiltä tarkastajilta. Leikkivälineiden käyttöä määrääviä sääntöjä ei tiedetä oikeastaan ollenkaan, Lars-Peter Bäckström harmittelee.
– Parasta Helsingin leikkipaikoissa on välineiden monipuolisuus.
Hän kannustaa aikuisia ilmoittamaan pienistäkin haavereista.
– Meille olisi kullanarvoista tietää, mitä tapaturmia leikkivälineissä sattuu esimerkiksi koulun välitunneilla. Harva näistä ilmoittelee.
5 Tarkastaminen pohjautuu EU-standardeihin
Leikkivälinetarkastuksen ohjenuorana ovat Euroopan unionin päättämät standardit. Niiden perusteella määritellään, täyttyvätkö ulkoleikki- ja ulkoliikuntapaikkojen ja niiden välineistön kriteerit.
– Katsomme myös yleisilmettä: onko se lapsille turvallinen vai onko siellä jotain mahdollisesti vaarallista. Sellaisia ovat lähinnä lahot puut, kun taas esimerkiksi siirtolohkareita ei kaupunki lähde siirtämään.
Vaikka väline läpäisisi käyttöönottovaiheessa standardit, seuraavana vuonna voi löytyä uusia vikoja. Niiden toteamiseen tarkastajat käyttävät Rapex-taulukkoa, eräänlaista kuutioriskiarviointia: kuinka todennäköisesti tietty tapaturma tapahtuu ja mikä sen vakavuus on.
Asteikko ulottuu viidestä (vakava) yhteen (lievä). Vakavien vammojen riskit on korjattava heti eikä laitetta saa käyttää – esimerkiksi liukumäessä olevat puusäleet luokitellaan 5:een. Puusta löytyvät tikut ovat todennäköisesti lieväriskisiä, sillä tikun saa ihosta pois heti.
6 Leikkivälineet vaihtuvat usein
Helsingissä vanhimmat leikkivälineet ovat jopa parikymmentä vuotta vanhoja, mutta suurin osa vaihdetaan viimeistään noin kymmenen vuoden iässä. Käyttöaste on iso, joten välineet kuluvat nopeasti.
7 Koko laitetta ei aina laiteta kieltoon
Leikkivälinetarkastajat eivät aina aseta käyttökieltoon koko välinettä. Käytöstä voi hetkeksi poistua esimerkiksi keinun toinen istuin tai monitoimitelineen yksittäinen osa.
– Koko välinettä ei kannata yhden vaarallisen osan takia laittaa käyttökieltoon, Bäckström toteaa.
8 Työkaluilla on ruumiinosien nimiä
Leikkivälinetarkastajan työkalut ovat yksinkertaiset mutta kätevät. Niihin kuuluu esimerkiksi tavallinen kamera. Mutta mitä ovat isopää ja pikkupää? Sen Lars-Peter Bäckström paljastaa tällä videolla:
9 Vahingoilla on eroja
– Moni luulee leikkivälinetarkastuksen lähtevän siitä, että lapsille ei ikinä saa tapahtua mitään, kertoo Lars-Peter Bäckström.
Näin ei ole, sillä sattumuksilta on mahdotonta välttyä. Tarkoitus on ennaltaehkäistä vakavia vaaratilanteita, jotka voisivat johtaa esimerkiksi vakavaan vammautumiseen tai kuolemaan. On myös hyväksyttäviä vahinkoja, kuten mustelmat ja pienet kolhut. Siten lapsi myös oppii varomaan vaaratilanteita.
Vahinko voi johtua muistakin tekijöistä kuin leikkivälineestä.
– Viime talvena lapsi kaatui matalaan metalliaitaan ja löi leukansa, johon tuli haava. Missään ei ollut mitään rakenteellista vikaa, kävi vain epäonni, Bäckström muistelee.
+ 1 Jokainen leikkialue on erilainen
Kukin leikkipaikka on rakennettu ainutlaatuiseksi. Koulujen pihoilla leikkialue suunnitellaan koululaisten iän mukaiseksi, mutta leikkipuistot on suunnattu monipuolisesti erilaisille käyttäjäryhmille.
– Parasta Helsingin leikkipaikoissa on ehdottomasti välineiden monipuolisuus. On vakiovälineet keinu ja liukumäki, mutta niiden lisäksi muun muassa erilaisia monitoimivälineitä omanlaisillaan liu’uilla, esimerkiksi laivoja, joissa on massiivisia yksiköitä.
Jos Bäckströmin lapsenlapset pyytäisivät isoisäänsä viemään heidät mahdollisimman kivaan puistoon, valinta olisi Kumpulan ja Käpylän alueella sijaitseva Intia.
– Sieltä pystyy menemään myös luontoon, mikä rikastuttaa ja monipuolistaa puistoa. Siellä on pienten lasten oma leikkipaikka mutta omat välineet myös isommille.